Homeopatia auttaa!

Kroonisia tapauksia 


Ne, jotka testaavat ja kokeilevat homeopatiaa eivät enää pysty unohtamaan sitä. Yhä uudelleen lääkärit ovat tutkineet homeopatiaa - tai heidät on määrätty tutkimaan sitä, jotta he voisivat osoittaa sen mitättömäksi - mutta heistä onkin tullut sen innokkaimpia kannatttajia.  Kukaan on tuskin tullut homeopatian pariin kokonaan vailla epäillyksiä, mutta tosiasiat ovat niin kiistattomia, että epäilykset haihtuvat. 

1 - Epilepsia

Mahdollisuuksia pään loukkaantumisen seurauksena syntyneen epilepsian parantamiseen ilman lääkitystä pidetään yleensä olemattomina.  Seuraavassa kuitenkin sellainen tapaus:

Hyväkuntoinen, 18-vuotias nuori nainen, tuli vastaanotolle 20.5.1909.  Hän oli kärsinyt tiheistä, joskus jopa päivit-täisistä epilepsiakohtauksista, kielen puremisesta ja suun vaahtoamisesta edellisen vuoden joulukuusta lähtien. 

Mitän selvää syytä ei ollut, paitsi että tyttö oli pudonnut kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin keinusta pää edellä, ja koska hoitoyritykset olivat osoittautuneet hyödyttömiksi, olivat lääkärit ilmoittaneet, että kallon poraaminen oli ilmeisesti ainoa parannuskeino. Tytön vanhemmat olivat kuulleet homeopatian avulla saavutetuista hyvistä tuloksista ja he halusivat kokeilla sitä ennen kirurugisiin toimenpiteisiin ryhtymistä.

Lääkäri tutki potilaan, merkitsi muistiin kaikki oireet ja potilaan oloa pahentavat ja helpottavat seikat, kävi niitä lävitse James Tyler Kentin teoksesta ja havaitsi viimein Calcarea ostearumin sopivaksi (= homeopaattiseksi) lääkkeeksi.  Kolmen päivän ajan potilaalle annettiin Calc-os 200-lääkettä päivittäin. 

Muutamien päivien ajan kohtaukset olivat entistä ankarampia ja tiheämpiä, mutta muuta lääkettä ei annettu. Alle kuukaudessa kohtaukset loppuivat kokonaan ja potilas oli terve. Kuusi vuotta myöhemmin kohtaukset eivät olleet uusineet.   David Ridpath, lääket.tri., The Homeopathician, VI osa, No. 2, 1916, s. 156.  

2 - Vatsahaava

Vatsahaava on nykyisin yleinen ongelma. Tavallisesti sitä hoidetaan happoja sitovalla lääkkeellä johon kuuluu jatkuva mieto ruokavalio sekä lääkitys. Työstressiä kehotetaan välttämään, mutta siinä harvoin onnistutaan.  Jos tapaus on itsepintainen, turvaudutaan leikkaushoitoon, jonka tuloksena oireet lievittyvät vain tilapäisesti.

K.M., 30-vuotias mies   Valittaa toistuvaa verenvuotoa ja mahakatarria.   Ensitapaaminen: 19.12.1974.       Taudin kulku:

Varhaislapsuudesta alkaen vatsakipua ja närästystä. 10-vuotiaana röntgenkokein todettu pohjukaissuolen haa-vauma. Toistuvia kipukausia, ei muista yksityiskohtia. Ensimmäinen mahaverenvuoto 17-vuotiaana. Sen jälkeen yhdeksän mahaverenvuotoa. Vuonna 1970 kiertäjähermon katkaisu, suoliyhdysaukon leikkaus. Kahdeksan kuukautta myöhemmin jälleen runsasta vuotoa, jota esiintyi noin kerran vuodessa, viimeksi kuukausi sitten. Sen jälkeen oksentanut lähes joka päivä ruskehtavaa limaa. 

Perhetausta:

Isä kuollut ruokatorven verenvuotoon.  Hoitamattomat suonikohjut.  Äidillä pohjukaissuolen haavauma vuosikausia, runsaasti ylipainoinen. 

Oireet:

Raskas olo vatsassa 4-5 tuntia aterioinnin jälkeen, jonka jälkeen oksentaa kahvinporojen väristä nestettä ja ruoanpalasia. Lantion alueelle leviävää turvotusta, kurinaa ja kipua vatsan alaosassa, olo parempi kippurassa, vatsaa painettaessa ja kaasun tultua ulos.  Lantion alueen ajoittain ankarakin kipu helpottuu painelemalla ja taivuttamalla vartaloa taakse päin, jolloin syljen eritys runsastuu.  Kipua vatsassa ennen ateriaa, ei voi syödä.  Turvotusta vatsassa ja kipua lantion alueella vatsan tuntuessa kylmältä. 

Yleistä, ruokamieltymykset:

Pahenee kylmässä, pahenee kostealla ilmalla. Haluaa syödä: lammasta, makeisia, juustoa, happamia tuotteita. Ei halua syödä:  maitoa, ostereita, vihanneksia.  Suhtautuu suolaan normaalisti.  Ei janota.

Onneton kaveri, joka on sairastellut koko ikänsä eikä ole pystynyt opiskelemaan tai tekemään muutenkaan sitä, mitä olisi halunnut.

Ärtynyt, väsyy helposti.  Nukkuu hyvin ja pitkään, mieluiten vasemmalla kyljellä.

Potilaalle annettiin yksi annos Millefolium 200:ta.  Kaksi kuukautta myöhemmin olo paljon parempi, rauhallisempi.  Vatsakipu hävinnyt.  Lantion seudun kipu hävinnyt.  Ei ilmavaivoja.  Ei enää herkkä kylmälle.  Paino lisääntynyt kolme kiloa. 

Viisi kuukautta myöhemmin:  Lieviä vatsakipuja hyvin kosteassa paikassa oleskelun jälkeen. Alkoi juoda maitoa.

11 kuukautta myöhemmin:  ilman lääkitystä monia kuukausia.  Kaksi tai kolme kertaa närästystä, mutta ei ylen-antamista.  Paino nousi vielä kaksi kiloa.  Ei erityisruokavaliota. Ei enää herkkyyttä kylmälle.  Voinut hyvin aivan viime aikoihin asti. 

Vuotojen tiheys ja kivun puuttuminen niiden yhteydessä, turvotus, pahantuulisuus ja ärtyisyys johdattivat homeo-paatin valitsemaan Millefoliumin.    - I.Bachas, lääket. tri. ja G.Vithoulkas, M.I.H. Homeotherapy 2:6 (elok. 1976)

3 - Allergiat

Allergioista on muodostumassa yhä kasvava ongelma, joka johtuu osaksi lisääntyneestä altistumisesta keinotekoisille kemikaaleille, joka puolestaan saattaa synnyttää reaktioita muita aineita kohtaan. 

K.E., 68-vuotias nainen.   Ensitapaaminen: 6.10.1975.   Valittaa allergista yskää ja kipua selkärangassa.

Taudin kulku:  1920 malaria, saanut useita kiniiniruiskeita.  1926 tuberkuloosi.  1940-44 omaveri-rokotteesta saatua ihottumaa käsissä ja jaloissa.  1948 alkavat allerginen yskä ja rajut aivastelut.  1968 potilaalta leikattiin kiniini-ruiskeiden jäljiltä syntyneet nystyrät, joihin oli alkanut muodostua paiseita. Tämän leikkauksen jälkeen yskä ja aivastelut loppuivat.  Vuotta myöhemmin ne alkoivat jälleen. 

Oireet:  Rajua aivastelua ja vetistä vuotoa nenästä.  Kestää kahdesta tunnista kehteen päivään.  Pahenee lievässä vedossa, vaikka potilas sietääkin kylmää ulkoilmaa.  Paranee lämpimässä vuoteessa nenä peiton alla. Potilas pystyy ehkäisemään oireiden pitkittymisen asettumalla joksikin aikaa aivan liikkumatta makuulle tai puolimakuulle. Tilanteen pahentuessa nenä turpoaa, ja potilas ei pysty hengittämään nenän kautta tai koskettamaan sitä.  Hän on kärsinyt jo 25 vuotta lantionseudun kivusta, joka säteilee pitkin vasenta, viime aikoina myös oikeata jalkaa.  Viime aikoina kuristava kipu on ollut pahempi pohkeissa ja nilkoissa. Aamuvenytysten aikana oikeassa pohkeessa kouristuksia.

Yleisoireet:   Sietää yhtä hyvin kuuma ja kylmää.  Pahempi auringossa.  Herää usein öisin eikä saa unta koko yönä. 

Henkiset oireet:   

Ahdistus, painava ja kuristava tunne rinnassa, pahantuulinen, surullinen. Ilmestyy kohtauksittain ja menee itsestään ohi.  Ärtynyt, ärsytettynä pysyttelee hiljaa.  Kiireinen.  Hermostunutta vapinaa, helpottuu käytännön askareissa. 

Ruokamieltymykset:  Haluaa lihaa, kalaa, rasvaa, sitruunaa.  Ei halua suolaisia ruokia, mantelimehua, limaisia ruokia.  Ei ole janoinen. 

Potilaalle annettiin kerran Asparagus 200:ta, mikä  alkoi vähitellen helpottaa oireita.  Hoito toistettiin kolmen kuukau-den kuluttua oireiden pahenemisen vuoksi.  Paranemista tapahtui allergiaoireiden lisäksi myös ahdistuneisuudessa ja selkäoireissa.  - I.Bachas, lääket.tri. ja G.Vithoulkas, M.I.H. Homeotherapy 2:8 (elok. 1976)

 4 - Diabetes

Vaikka diabetes ei olekaan joidenkin muiden tautien tapaan hengenvaarallinen, se on kuitenkin vaikea ja lamaan-nuttava tauti jonka vaikutukset ulottuvat lähes kaikkiin elimiin.  Lääketiede pystyy vain "pitämään sen kurissa", ei parantamaan. 

2.7.1890.  Pitkä, hyvärakenteinen, 47-vuotias mies.  Sairaus on tehnyt tuloaan kolmen vuoden ajan;  potilas on laihtunut 17 kiloa ja laihtuu edelleen.  Kyky säännölliseen liikunnan harrastamiseen heikkenemässä.  Valvoo öitä. Kaksi vuotta sitten ripulikohtauksia ja vatsakipuja;  kohtausten jälkeen unettomuus lisääntyi.  Joskus vatsakipu pitää yöllä hereillä.  Koko vatsan alueella jomottavaa särkyä;  pahenee yöllä;  pahenee potilaan ollessa makuulla päiväsaikaan.  Hikoilee runsaasti vähäisenkin ponnistuksen jälkeen.  Hyvin hermostunut, on oltava koko ajan liikkeessä.  Uloste vaaleaa.  Kehossa tuntuu rajua tykytystä. Vahva sydämen toiminta ja täyteläinen, nopea pulssi, 95-100. Edellisenä talvena influenssa, sen jälkeen laihtuminen kiihtynyt.  Rasvainen kalvo virtsassa.

Virtsa sakkaista, ei kuitenkaan aina. Jännityksestä syntyy tunne ikään kuin pää tai kallo olisi korvien yläpuolta halki.  Pystyy nukkumaan missä asennossa tahansa.  Lämpö uuvuttaa potilaan nopeasti, ei herkkyyttä kylmälle. Ruumiillisen ja henkisen rasituksen uuvuttama.  On noustava yöllä virtsaamaan.  Virtsan määrä 2 - 2,5 litraa.  Erityisen sakeaa virt-saa, 1030-1035.  Virtsan sokeripitoisuus 770-960 mg g:ssa.  Kurinaa vatsassa.  Potilas on ollut usein lääkärien hoi-dossa ja saanut monia voimakkaita lääkkeitä.  Ei ole ollut homeopaatin hoidossa.  Haluaa juoda kylmää vettä.  Pistelyä peräaukossa;  Hänelle on kerrottu, että peräaukossa on haavauma. 

Muutamia päiviä myöhemmin potilaalle annettiin eri lääkkeiden huolellisen tutkimisen jälkeen kerta-annos Phos-phorus cm:ää, jota seurasi kaikkien oireiden huomattava paheneminen.  Sitten potilaan tila parani tasaisesti ilman lääkitystä, kunnes oireet alkoivat uudelleen 31.10.  Hän sai nyt Phosphorus mm-valmistetta.  Sokeri hävisi virtsasta kuukaudessa eikä ole sen jälkeen palannut.  Hän on ollut sen jälkeen täysin terve, tehnyt aktiivista aivotyötä ja ollut erittäin elinvoimainen. - J.T.Kent., lääket. tri., Lesser Writings, s. 428. 

5 - Halvaantuminen

Hermojärjestelmä on sellainen mysteeri, että silloinkin kun diagnoosi pystytään tekemään (mitä ei usein tapahdu), on erittäin epätodennäköistä, että siihen on olemassa hoitoa. Hermojärjestelmässä tapahtuvat prosessit ovat usein niin rajuja ja niitä pidetään niin peruuttamattomina, että tuloksena on usein elävä ruumis.  Tragedia on moninkertainen silloin, kun kyseessä on pieni lapsi.

6-vuotias poika.  Vasen käsi, ruokatorvi ja kurkku halvaantuneet.  Nielemisvaikeuksia.  Nesteet tulevat nenän kautta ulos.  Kiinteä ruoka yskittää.  Puhuu nenän kautta.  Vasemman käden liike rajoittunutta. Ei pysty tarttumaan. Kasvot sairaalloisen kalpeat, vahamaiset ja kiiltävät. Puhuessaan viskaa pään taakksepäin.  Yskii syödessään.  Ummetusta, suoli ei toimi.  Tiheä, mutta tulokseton ulostustarve.  Nopeasti etenevä tauti, joka alkoi vain muutamia viikkoja aikaisemmin. Suvussa ei ole ennen esiintynyt samantapaisia oireita. Poika sai Rhus-myrkytyksen (myrkky-sumakki) kolme vuotta sitten, parani itsestään. Puhuu ja huutaa unissaan. Ei pysty ojentamaan käsivartta, myös koukistaminen onnistuu heikosti. Vasemman puolen halvaantuminen on lähes täydellinen, oikeankin käsivarren ojentamiskyky alkaa ilmeisesti heikentyä.  Kuumassa ilmassa keholle ilmestyy ihottumaa. 

Hän sai Plumbum 42m.  Parani kuudessa kuukaudessa.     - J.T.Kent, lääket.tri., Lesser Writings, s. 483 

6 - Imusolmuketauti, mulkosilmät

Seuraava tapauson homeopatiassa hyvin tyypillinen.  Nykyäänkin on monia potilaita, joiden sairauksia ei pystytä diagnosoimaan. Tällainen tapaus ei tuota ahdistusta homeopaatille, koska hoito perustuu ainoastaan oireisiin - eikä diagnoosiin. 

14-vuotiaan William D. tuli Lontoon homeopaattiseen sairaalaan ensimmäisen kerran marraskuussa 1918. Hänet oli lähettetty kirurgiselta klinikalta, koska leikkaushoito ei tullut kysymykseen.  Potilaalla oli mulkosilmät, pulssi oli 150. Hänen imusuonensa olivat turvoksissa oikean rintalastan ja kartiolisäkkeen päällä, takana ja edessä.  Suurin nystyrä oli saksanpähkinän kokoinen. Vasemmalla puolella pienempiä kyhmyjä. Potilaalla oli sinertäviä kovettumia ja runsaasti pieniä haavaumia molemmissa pohkeissa. Tyypillinen tuberkuloottinen imurauhasten laajeneminen.  Potilaan setä oli kuollut tuberkuloosiin.  Potilas oli syntynyt heikkona seitsenkuisena keskosena. 

Yksi annos Tuberculinum bovinum 30:ta annettiin. Kuusi viikkoa myöhemmin rauhaset olivat paremmat ja jälleen Tub.bov.30, yksi annos. Tammikuu, 1919, rauhaset paremmat. Kaulan oikealla puolella kuitenkin edelleen kyhmyjä. Jalkojen haavaumat ovat kaikki rupeutuneet, sääret eivät ole enää yhtä siniset kuin ennen.  Pulssi 108.  Silmät edelleen ulkonevat.  Tub.bov. 30, yksi annos.

Potilas sai edelleen samanpotenssista Tub.bov.-valmistetta helmi- ja maaliskuussa, jolloin sääret olivat jo lähellä normaalia;  rauhaset paremmat. 

Huhtikuu.  Kaula parempi, sääret melkein kunnossa, oikea silmä ulkoneva.  Nyt Drosera 200, yksi annos. 

Vaikutus oli dramaattinen. Kuukautta myöhemmin, toukokuussa potilas aloitti työt. Rauhaset olivat kunnossa, haavaumat parantuneet, mulkosilmäisyys kadonnut, pulssi 80. Lääkitys lopetetaan.   - Margaret Tyler, lääket.tri., Homeopathic Recorder,.  XLV osa, n. 4, 1939, s.363.

Jos lukijaa ihmetyttää, miksi yllä olevissa tapauksissa on kerrottu niin paljon merkityksettömältä tuntuvia yksityis-kohtia, johtuu se siitä, että tällaisilla tiedoilla oli ratkaiseva osuus kulloinkin sopivan lääkkeen valitsemisessa. Lääkkeen valinta perustuu aina oireisiin ja potilaan tuntemuksiin.  Ilman tarkkaa tietoa niistä  se ainutlaatuinen lääke, joka voisi auttaa potilasta, jää löytämättä.