Homeopatia auttaa!

Tiesitkö?


Tällä sivulla on tietoa erilaisista homeopatiaan liittyvistä asioista

1. Yhdistelmävalmisteita - vai Yksi lääke?

2. Homeopaattisen lääkkeen testaaminen

3. Yleisiä vaivoja - Yksilöllisiä lääkkeitä

Yhdistelmävalmisteita - vai Yksi lääke?

Nimike ”Homeopatia” on Suomessa tullut merkitsemään valtaosalle sitä käyttäneistä useiden valmisteiden päivittäistä käyttöä, jotka yleensä ovat ns. yhdistelmävalmisteita. Toisin sanoen, yhdessä pillerissä tai puristeessa on useita erinimisiä homeopatiasta tuttuja aineita. ("Aineita" ei tässä tarkoita merkittäviä määriä kyseisiä raaka-aineita vaan voimakkaasti laimennettuja pitoisuuksia). Siitä syystä useimmille ihmisille ”Homeopatia” tarkoittaa melkein pelkästään laimennettuja pitoisuuksia erilaisia lääke-aineita.

Nykyään tällaisia yhdistelmävalmisteita on tehty lähes lähes kaikkiin vaivo-ihin, kuten:  

Astma, allerginen nuha, vaihdevuodet, kuukautisvaivat, valkovuoto, ham-paat, ripuli, ummetus, liikahappoisuus, laihtuminen, ruokahalu, kasvun edistäjä, sydän, flunssa, hiusten lähtö, syylät, syylät, valkopälvi, ihot-tuma, verenpaine, muisti, munuaiskivet, keltaisuus, tai jopa homeopaattiset saippuat ja hammastahnat. 

Ovatko sellaiset tuotteet ”homeopaattisia”? Eivät. Lääkkeestä ei tule homeopaattista pelkästään siksi, että siinä käytetään homeopatiasta tuttuja raaka-aineita tai siksi että se on ”potensoitu” hyvin pieniksi pitoisuuksiksi. Sana homeopaattinen ei viittaa lainkaan annoksen määrään. Sana tarkoit-taa 'samanlaista', 'samankaltaista'.  Lääke on homeopaattinen silloin kun se on samanlainen kunkin potilaan yksilöllisten oireiden kanssa. Kukin terveillä koehenkilöillä huolellisesti testattu homeopaattinen lääkeaine aiheuttaa erilaisen oirekokonaisuuden.  Siksi, kun etsitään 'samanlaista', (yksilöllistä, homeopaattista) lääkettä, sillä tulee olla niin monia potilaalla jo olevia oireita ja tuntemuksia kuin mahdollista.  Yhdistelmävalmisteet sen sijaan painottuvat yhteen tai kahteen kyseiselle sairaudelle tyypilliseen oireeseen, mutta eivät kullekin potilaalle ominaisiin oireisiin.  Yksittäisistä lääkkeistä useimmat on testattu koehenkilöillä ja näiden lääkkeiden oireet ovat hyvin tiedossa. Yhdistelmävalmisteita ei ole testattu tällä tavalla.

Joskus joku saatuaan erilaisia yhdistelmävalmisteita saattaa huomata, että jokin niistä vaikuttaa erityisen voimakkaasti ja suotuisasti häneen. Kun sellainen henkilö on sitten mennyt homeopaatin vastaanotolle etsiäkseen apua, on osoittautunut että yksi tuossa yhdistelmävalmisteesssa olleista lääkeaineista todellakin on hänelle homeopaattinen - mikä on harvinaisen hyvää tuuria.  Kun hän on sitten saanut vain tuota yhtä lääkettä, se on todella parantanut – ei vain hänen pääasiallisen vaivansa vaan myös kohentanut hänen yleisvointiaan. Miksei tuo yhdistelmävalmiste sitten tehnyt samaa?  Koska sen muut ainesosat olivat taakkana ja rasitteena tälle homeo-paattiselle lääkeaineelle häiritsemässä sen työtä.  On hyvä tietää se, että kaikki potensoimalla dynamisoidut lääkkeet, joissa alkuperäisten raaka-aineiden pitoisuus on hyvin vähäinen tai olematon, vaikuttavat energian eikä aineen tavoin elimistön puolustusmekanismiin. Ja kunkin lääkeaineen energia on yksilöllinen, erilainen.  Siitä syystä, vaikka yhdis-telmävalmisteen sisältämillä lääkeaineilla voi kullakin olla tunnettuja vaiku-tuksia tiettyyn vaivaan, elintoimintoon tai elimeen (esim. poskiontelo-tulehdukseen, sydämeen tai haimaan), niin niiden keskinäiset erot, erilaiset oirekuvat haittaavat tai tekevät tyhjäksi toinen toistensa vaikutukset. Yksittäisen lääkkeen vaikutus on aina paljon voimakkaampi minkään yhdis-telmän vaikutus koska se saa silloin vaikuttaa esteettömästi.

Homeopatia on lääketiede, joka perustuu järkeviin ja pysyviin periaatteisiin. Näihin periaatteisiin sisältyvät mm. seuraavat:

- Yhden lääkkeen käyttö kerrallaan. Vähäisin mahdollinen annos (määrän ja toiston suhteen),

- Ei yhdistelmävalmisteita,

- Ei ulkoisia "homeopaattisia" voiteita kroonisissa vaivoissa. Ja käytetään vain sellaista lääkettä, joka ei sovellu ainoastaan sairaudelle tavan-omaisiin oireisiin vaan myös myös kullekin potilaalle ominaisiin yksilöllisiin oireisiin.

Niinpä, sanan oikeassa merkityksessä lääkkeet, joita myydään 'homeo-paattisina' yhdistelmävalmisteina, eivät ole lainkaan homeopaattisia. Koska ne kuitenkin sisältävät lääkeaineita, joita käytetään myös homeopatiassa ja koska homeopaattiset lääketehtaat valmistavat ja myyvät niitä, niin niitä kutsutaan homeopaattisiksi, mitä ne eivät ole.

Yhdistelmävalmisteiden Hyvät ja Huonot puolet.

Hyvät:

1) Niitä on helppo määrätä. Terapeutin ei tarvitse käyttää aivojaan lain-kaan. Hänen ei tarvitse kantaa huolta sisällöstä, ei perehtyä tapaukseen, ei valita lääkettä oireiden perusteella, löytää todella samankaltaista lääkettä, ei valita sopivaa potenssia, ei miettiä annostusta, toistoa, jne.

2)  Ne voivat tuoda nopean lievityksen tietyissä tapauksissa.

3) Ne tuovat suuremmat voitot lääkeyhtiöille, vähittäismyynnille ja – tera-peutille.

Huonot:

1) Ne eivät voi parantaa sairauden perussyytä. Homeopatia edellyttää paljon vaivannäköä tapauksen tutkimisessa, oireisiin perustuvan lääkkeen löytämisessä.  Siihen ei törmätä sattumalta.

2) Parhaimmillaankin ne voivat vain lievittää vaivaa.  Se on hyvä asia jois-sakin akuuteissa sairauksissa, mutta valtaosassa kroonia sairauksia niiden pitkäaikainen käyttö voi mutkistaa yksilöllisen lääkkeen löytämistä, koska ne muuttavat henkilön oirekuvaa. Samalla tavoin kuin terveet koehenkilöt saavat homeopaattisissa lääkeainekokeissa lääkkeille ominaisia oireita, minkä tahansa potensoidun valmisteen pitkäaikainen käyttö voi aikaan-saada niitä.

3) Yhdistelmävalmisteita ei ole testattu kokonaisuutena. Ei siis tarkkaan tiedetä mikä useiden eri potensoitujen lääkkeiden yhteisvaikutus.

Milloin käyttää yhdistelmävalmisteita?

Kun ajattelee yhdistelmälääkkeiden hyvä ja huonoja puolia, pitäisikö niitä käyttää ollenkaan?  Ihannetapauksessa ei.  Mutta on silti olemassa tiettyjä tapauksia, joissa niitä voi käyttää aiheuttamatta paljon haittaa.

Jos et voi tavata homeopaattia tai sinulla ei ole tietoa homeopatiasta, niin joissakin lievemmisä akuuteissa tiloissa, kuten flunssa, kurkkukipu, side-kalvontulehdus, kuume, ripuli, päänsärky, ym. niitä voi käyttää helpo-tuksen saamiseksi.  Tällöinkään niitä ei pidä käyttää pitkään.

Milloin ei kannata käyttää yhdistelmävalmisteita?

1) Jos haluat pysyvän paranemisen, yhdistelmät eivät ole oikea keino edetä.  

2) Jos kärsit kroonisesta vaivasta, ei tule käyttää yhdistelmälääkkeitä. Siitä voi seurata enemmän harmia kuin hyötyä pitkään käytettynä. Tilapäinen lievitys, jota seuraa vähittäinen paheneminen on usein tavallista näissä tapauksissa.

3) Jos löydät hyvän homeopaatin, älä käytä yhdistelmiä.  

4) Jos olet hyvin herkkä henkilö, lääkkeiden yhdistelmä voi luoda haittavaikutuksia.

6) Jos olet raskaana. Ei tiedetä millaisia vaikutuksia kyseisillä yhdistelmillä voi olla kehittyvälle sikiölle. Potensoidut lääkkeet vaikuttavat aikuisia paljon herkemmin ja voimakkaammin pienokaisiin ja lapsiin.

Homeopaattisen lääkkeen testaaminen

Miten kunkin tunnetun homeopaattisen lääkkeen vaikutusalue on saatu selville?  Mistä tiedetään mitä ja mihin lääke vaikuttaa?   Aivan varhaisesta alusta lähtien kukin lääke on testattu lääkeainekokeella, joka on suoritettu terveillä koehenkilöillä. Homeopatian kehittäjä, saksalainen lääkäri, Samuel Hahnemann teki ensimmäisen lääkeainekokeen itseensä vuonna 1790. Kiinanpuun kuori (kiniinin raaka-aine) oli todettu siihen aikaan hyväksi lääkkeeksi malariaan ja hän halusi tietää miksi lääke vaikutti.  Hän teki jotain sen ajan ajattelulle vierasta: Otti hyvänlaatuista kiinankuorta, sai siitä selviä, voimakkaita oireita.

Hän kertoo:

”Otin kokeeksi kahdesti päivässä neljä drakhmaa kiinankuorta. Jalkani, sormenpääni jne. kylmenivät, minusta tuli uupunut ja unelias. Seuraavaksi sain sydämentykytyksiä ja pulssini tuntui nopealta ja heikolta. Olin sietämättömän ahdistunut, vapisin ja raajani olivat voipuneet. Sitten päässäni tuntui tykytystä, poskeni punoittivat, minua janotti, eli toisin sanoen sain yksi toisensa perään kaikki malarialle tyypilliset oireet, kuitenkin ilman tavanomaisisa vilunväristyksiä. Lyhyesti sanottuna esiin tulevat jopa kaikki oireet, jotka yleensä ilmenevät malariapotilailla ja jotka ovat tälle taudille erityisen tyypillisiä, kuten mielen tylsyys, jäykkyys raajoissa, ja ennen kaikkea epämielyttävä tunnottomuus, joka tuntuu ikään kuin luukalvossa, kaikissa kehon luissa. Tämä kohtaus kesti ker-rallaan kaksi, kolme tuntia ja toistui aina kun otin uudelleen tätä lääkettä, ja vain silloin. Kun lopetin lääkkeen ottamisen, olin taas hyvässä kunnossa.”

Näin hän keksi, että sama aine, joka aiheuttaa terveessä ihmisessä oireita, voi myös parantaa ne sairaassa ihmisessä. Hän myös ymmärsi, että on tar-peellista kokeilla muita lääkeaineita ihmisillä, jotta niiden aiheuttanat oireet tulevat esiin ja niitä voidaan sitten käyttää samanlaisista oireista kärsivien ihmisten hoitamiseen. Hahnemann ja muutamat samoin ajattelevat lääkärit alkoivat järjestelmällisesti kokeilla eri aineita itseensä ja kirjata havain-tojaan yksityiskohtaisesti. Tätä jatkuin kuuden vuoden ajan. He alkoivat kokeilla samankaltaisuuden lakia potilaisiin ja saivat heti nähdä hämmästyt-täviä tuloksia, jotka ylittivät sen ajan koululääketieteen avulla saavutetut tulokset. Kokeita on jatkettu nykypäivään ja niistä on tullut se perusta, jonka avulla kullekin potilaalle valitaan tietty lääkeaine.  Kokeiden ansiosta potilaan oireet ja lääkeaineen aiheuttamat oireet saadaan toisiaan vastaa-viksi, jolloin potilas voi voimistuvan puolustusmekanismin avulla parantua.

Koska kokeita ei voitu tehdä pelkästään laimentamattomilla raaka-aineilla (jotkut niistä olivat myrkyllisä kasveja tai mineraaleja), Hahnemann laimensi koeannoksia, kymmesosaan, sitten vielä kymmenesosaan (hän käytti myös sadasosia) edellisestä vahvuudesta ja uudelleen ja uudelleen.  Lopulta hän päätyi laimennokseen, joka oli täysin tehoton, koska siinä ei ollut enää lääkettä jäljellä.  Pelkän laimentamisen edut olivat selvästi rajoitetut.  Jos lääke ei ollut tarpeeksi vahvaa pahentaakseen oireita, se oli liian heikkoa parantamaan. Homeopatian tulevaisuus näytti olevan todella vaakalau-dalla. Sitten Hahnemann teki toisen hämmästyttävän havainnon. Hän pää-tyi ravistelemaan laimennettua seosta voimakkaasti jokaisessa laimen-nusvaiheessa ja huomasi, että laimennetut seokset muuttuivat näin sekä vähemmän myrkyllisiksi että voimakkaammiksi!  Samalla hän tuli ratkais-seeksi lääkkeiden sivuvaikutusten aiheuttaman ongelman!

Hahnemannin mukaan näin valmistetun parantavan aineen teho kasvoi, koska 

”voima on käsittelemättömässä aineessa ikään kuin kätkössä ja uinuvana, mutta käsiteltäessä se kehittyy ja herää suunnattomaan voimaan.”  Hän havaitsi, että jokaiseen luonnon aineeseen kätkeytyy sisäinen elämä.  Voimme ottaa tämän voiman käyttöön, jos tiedämme, miten ainetta on käsiteltävä: ”Homeopaattinen menetelmä kehittää raaka-aineiden sisäisen parantavan voiman ennenkuulumattoman suureksi tälle järjestelmälle ominaisen menettelyn avulla, jota ei aikaisemmin ole kokeiltu ja jonka kautta nämä aineet muuttuvat mittaamattoman tehokkaiksi ja parantaviksi.”

Ilman lääkeainekokeita ei olisi homeopaattisia täsmälääkkeitä kullekin poti-laalle, sen hetkisen tarpeeseen.  Lääkkeet on tutkittu ihmisillä.  Ihminen pystyy kuvailemaan joka hetki mitä hänen mielessään ja kehossaan tapahtuu lääkeainekokeessa. Muut lääkkeet, jotka testataan eläimillä, eivät anna vastaavaa tietoa. Nykyään on 2500-3000 lääkettä homeopaattiseen käyt-töön. Yksi viimeaikaisista kokeista tehtiin suklaalla, yhdellä aikamme yleisimmistä aineista. Tarkemmin saanottuna, kokeessa käytettiin troop-pisen amerikkalaisen puun, Theobroma cacaon siemeniä, joista kaakao ja suklaa valmistetaan. Kyseessä oli parhaimman laatuinen tumma Belgia-lainen suklaa, jolla ei ollut tuotenimeä.  Suklaa hienonnettiin, sekoitettiin maitosokeriin ja liuotettiin veteen jossa on myös alkoholia.  Seosta täräy-tettiin 45 kertaa, ennen sen laimentamista edelleen sadasosaan sen vahvuudesta. Laimentamis- ja täräyttelyprosessi toistettiin niin monta ker-taa että saatiin potenssi, jota kutsutaan C200.  Kun koehenkilöt (miehiä ja naisia) olivat tallentaneet kokemansa oireet ja tuntemukset (jotka poikkesi-vat heidän normaalisti tuntemistaan), havaittiin mm. seuraavat kaikille yhteiset oireet:

Henkiset oireet:

Hellyyttä tai vihaisuutta iltaisin

Vihaisuutta pikkuasioista

Torjuva tai välinpitämätön rakkaitaan kohtaan

Haluaa olla pimeässä

Tunne kuin olisi yksin maailmassa

Unia lapsen synnytyksestä, pimeydestä ja sukulaisten kuolemasta

Ärtyisyyttä, huutamista, ovien paiskomista

Nenä:

Nenänpää kylmä; nenän tukkoisuutta lämpimässä huoneessa

Uni:

Unettomuutta kuukautisten aikaan

Kädet:

Jomotusta kädenselässä; puristavaa särkyä otsassa

Ruoka:

Vastenmielisyyttä voille, kypsennetyille ruuille, rasvoille, yltäkylläiselle ruu-alle, jäätelölle

Haluaa hedelmämehua, hiilihappoisia juomia, jäätä, suklaata, kylmiä juomia, makeaa, cayennepippuria

Luettelossa on vain keskeisimmät koehenkilöiden kokemat vaikutukset. Niistä saa melko hyvän kuvan (henkisistä erityisesti) siitä millaiselle ”poti-laalle” suklaa homeopaattisessa muodossa sopii. Esimerkkitapauksena tässä 3-vuotias älykäs ja viehättävä poika, jonka hänen äitinsä toi vastaan-otolle käytöshäiriöiden vuoksi.  Haastattelun aikana poika oli painautu-neena äitiään vasten, sitten yhtäkkiä hyppäsi pois vihaisena ja vetäytyi yksinäisyyteen jättäen äitinsä ja homeopaatin huomiotta.  Äiti sanoi sen olevan tyypillistä käytöstä. Hän istuu usein yksinään pimennetyssä huo-neessa ja valittaa myöhemmin äidilleen olleensa aivan yksin.  Toisinaan hän hyväksyy äitinsä huomion, mutta välillä pyyhältää pois yhdessä humauksessa paiskaten oven jälkeensä.  Ruoka-aikaan häntä on vaikea miellyttää kun hän haluaa outoa syötävää, mausteita, limsaa ja mitä tahansa raakaa.  Kun se kypsennetään, hän kieltäytyy siitä.

Äiti ei kyennyt muuttamaan pojan mieltä ja oli hyvin huolissaan että poika ei kasvaisi ulos tästä vaiheesta, kuten lääkäri oli ennustanut.  Poika sai homeopaattista suklaata ja hänen käytöksensä ja ateria-ajan oikuttelunsa muuttuivat 6-8 viikossa dramaattisesti, paljon tasaisemmaksi ruokapöy-dässä sekä äitinsä sylissä.

Olisiko ollut mahdollista löytää pojalle niin sopivaa (=homeopaattista) lää-kettä ilman lääkeainekoetta terveillä henkilöillä?

Tapaus valaisee hyvin myös sitä, miten tärkeää on etsiä yksilöllinen, YKSI, lääkeaine muiden joukosta, sen sijaan että käytettäisiin yhdistelmävalmis-teita.

Yleisiä vaivoja - yksilöllisiä lääkkeitä

Krooninen nielurisatulehdus (angiina)

Jokainen tiesi olla hellävarainen J:n seurassa.  Hän oli äärimmäisen ujo ja tarrautui kiinni äitiinsä tai hivutti 7-vuotiaan kehonsa tuolin alle, jolla hänen äitinsä istui kun he tulivat homeopaatin vastaanotolle kroonisen angiinan johdosta. Hän oli ollut taipuvainen sairastumaan tukkoiseen nenään ja aina kipeään kurkkuun.  Hän kieltäytyi puhumasta vastaanotolla.  ”J. valitti, että oli kuin pallo oli juuttunut hänen kurkkuunsa.”  Hänen oli vaikeaa niellä.  Kylmät juomat helpottivat jonkin verran kurkun kipeyttä, mutta hänen nielurisansa olivat laajentuneet ja lääkäri sanoi, että ne olisi poistettava. Hänen vanhempansa eivät usein tienneet milloin hänen kurkkunsa oli kipeä, koska J. puhui harvoin kotona. Hänen koulunkäyntinsä oli vaikeaa eikä hänen itseluottamuksensa riittänyt ponnistelemaan siellä. Hän tarvitsi suostuttelemista ja vakuuttelua tehdäkseen uusia asioita.

Mikä lääke auttaisi häntä?  Hän sai Baryta muriaticaa, koska hänen koko-naisoireensa, fyysiset ja tunne-elämän, vastasivat koehenkilöiden lääke-ainekokeessa kokemia oireita.  Sellaisia ovat muun muassa seuraavat:

  • akuutti tai krooninen nielurisatulehdus

  • kylmät juomat lievittävät turvonneita risoja

  • möykyn tunne kurkussa haittaa nielaisemista

  • tukkoinen nenä

  • itseluottamuksen puute

  • äärimmäinen ujous, piiloutuu äitinsä taakse

  • kaipaa rohkaisua

  • oppiminen koulussa vaikeaa

  • koulupelot

On selvää, ettei kaikilla kroonisesta angiinasta kärsivillä lapsilla esiinny juuri noita tunne-elämän oireita tai sitä, että kylmät juomat helpottavat. Niinpä toinen lapsi olisi tarvinnut jonkun muun monista angiinalääkkeistä.

Kun J. alkoi tuntea kurkun kivun ja epämukavuuden vähenevän, hän alkoi myös tarkkailla ympäristöään ilman niin suurta jännitystä ja pelkoa kuin aikaisemmin. Lopulta risojen turpoaminen lakkasi ilman havaittavaa uudel-leen esiintymistä. Leikkausta ei tarvittu. J. alkoi tulla paremmin toimeen luokkatoveriensa kanssa, uskalsi puhua luokassa ja teki kotiläksynsä. Hänestä tuli sosiaalisempi ja riippumattomampi äidistään. Näin, hänen kaikkiin oireisiinsa perustuva yksilöllisen lääkkeen valinta toi J:lle enem-män vapautta hänen fyysiseen, henkiseen ja tunne-elämäänsä, auttoi häntä elämään täydemmin.

Migreeni ei ollut pääasia

L. oli etsimässä apua migreeni-päänsärkyihinsä.  Hän on vilkas 39-vuotias nainen, joka vaikuttaa hyvin energiseltä ja innostuneelta.  Hän alkaa puhua välittömästi ja on huumorintajuinen. Hänen migreeninsä ovat tulossa pahem-miksi. Hän piti sitä vaihdevuosiin liittyvänä. Migreenit olivat eityisen pahoja ovulaation aikana ja kuukautisten jälkeen.  Kummallista asiassa on, että kun hän on innostunut työssään, hän saa päänsäryn. Hän on hyvin avoin ja puhelias ja herkkä toisten kärsimyksille ja aina puolustamassa heikoimpia. Selvästi hyväsydäminen ihminen. Hänen tunteensa ovat pinnalla ja voivat purkautua minä hetkenä tahansa.  Kasvot ovat punakat ja hän sanoo, että ne voivat olla hyvin kuumat.  Muiden kertoman mukaan hän on aina niin ”hyper”.  Itse hän sanoo olevansa vain kiinnostunut asioista, innostunut niistä, nauttivansa siitä mitä tekee.  Häntä on neuvottu vain rauhoittumaan ja istumaan alas.  Mutta ei hän voi sellaista tehdä. Ajatuksia vain virtaa päähän ja hänen täytyy tehdä jotakin.  Hän on nopea ajattelija.  Hän suuttuu helposti ja on suorapuheinen.  Hän nauttii ulko-naolosta.  Vihreä on hänen suosikkivärinsä.  Hänen migreeninsä alkavat lähes aina oikealla puolen päätä.  Tietyt ruuat laukaisevat sen samoin kuin melut ja hajut, kuten hajuvedet.  Silloin hän on hyvin ärtyisä.  L. on hyvin herkkä fyysisesti ja tunneperäisesti ja reagoi voimakkaasti ympäristöönsä.  Tämä voisi viitata johonkin kasvista tehtyyn lääkkeeseen.

L. on hyvin luova ihminen. On kuin hänen puheensa tuskin pysyy hänen ajatustensa tasalla, joita hänen mielessään syntyy. Hän vaikutti aivan ihmiseltä, joka oli juonut liikaa kahvia. Joiko hän paljon kahvia?  Ei!  Hän ei pystynyt juomaan sitä vaikka pitikin kahvista. Kuinka ollakaan, homeo-paattinen kahvi, Coffea cruda, sisältää kaikki L:n oireet!  Hän sai yhden annoksen sitä sekä ohjeet pysyä erossa kahvista kuukauden ajan.

Kun hän palasi kuukauden päästä, hän kertoi että hänellä oli erikoinen päänsärky päivä lääkkeen ottamisen jälkeen.  Se ei ollut migreeni, vaan ikään kuin kahvista vieroittautumisen aiheuttama päänsärky.  5 päivää myöhemmin hänelle alkoi tulla päänsärky, mutta nyt se alkoikin vasem-malta puolen päätä. Häntä neuvottiin ottamaan toinen annos lääkettä. Tavallisesti hänen päänsärkynsä kestivät kolme, neljä, päivää, mutta tämä oli poissa jo seuraavana päivänä.  Hän oli myös huomannut, että kun hän alkoi saada päänsäryn, hän tunsi tarvetta löysätä vyötään.  Se oli mukava vahvistus Coffeasta oikeana valintana, koska sen oireisiin kuuluu että olo pahenee jos vyötärö on tiukalla. Tuona toista annosta seuranneena päi-vänä hän tunsi olonsa todella hyväksi ja pystyi keskittymään paremmin. Hänelle ei enää tullut päänsärkyä edes kuukautistensa aikoihin, kuten oli ollut aikaisemmin. Hän tunsi olonsa tasapainoisemmaksi, tyynemmäksi, kussakin hetkessä läsnäolevaksi.

Seuraavien 9 kuukauden kuluessa L:llä oli vain muutama pieni päänsärky ja hän pystyi jälleen juomaan kohtuullisen määrän kahvia.